Helsinki
Artikkeli |  03.09.2021Jukka Hirvonen

Tulotaso Helsingin asuntokannan eri osissa

Artikkelissa esitellään uutta tilastotietoa asukkaiden tulotasosta Helsingin asuntokannan eri osissa, esimerkiksi kaupungin omistamissa asunnoissa, vuokra-asunnoissa tai omistusasunnoissa. Tulosten mukaan sekä kaupungin että muiden tahojen omistamissa ARA-vuokra-asunnoissa painottuivat selvästi pienituloiset, omistusasunnoissa taas hyvätuloiset. Muissa vuokra-asunnoissa tulojakauman hajonta oli suurempaa kuin ARA-vuokra-asuntokannassa. Omistustaloihin sijoittuvissa sijoitusasunnoissa asui vuokralla paljon pienituloisia nuoria. Asumisoikeusasunnoissa painottuivat keskimmäiset tuloluokat.

Johdanto

Helsingin kaupungin asuntopoliittisena tavoitteena on turvata asuntojen riittävä määrä kaupungissa sekä asuntotarjonnan monipuolisuus, huomioiden myös pienituloiset asukkaat ja erityisryhmät. Kaupunki pyrkii sekoittamaan asuntojen eri hallinta- ja rahoitusmuotoja alueittain, jotta vältettäisiin asumisen eriytymisen jyrkentyminen ja sen haitalliset seuraukset. Kaupungin kannalta on tärkeää saada tietoa, kuinka eri tuloluokkiin kuuluvat asuntokunnat sijoittuvat asuntokannan eri segmentteihin, kuten omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asuntoihin. Tätä on mahdollista selvittää Tilastokeskuksessa muodostetun uuden aineiston avulla, joka tarjoaa tietoa hallinta- ja rahoitusmuodoltaan erityyppisten asuntojen kohdentumisesta eri väestöryhmiin. 

Tässä artikkelissa vastataan muun muassa kysymykseen, miten asuntokunnat jakautuivat tulotason mukaan eri asumismuotoihin. Tulotasoa tarkastellaan sekä keskitulojen että tulodesiilien eli tulokymmenysten kautta. Tulokäsitteenä on käytettävissä oleva tulo. Tulot on laskettu kulutusyksikköä kohti, jotta saadaan erityyppiset asuntokunnat (yksinasuvat, pariskunnat ja lapsiperheet) vertailukelpoisiksi. Lisäksi artikkelissa esitellään tietoja asumis- ja toimeentulotukien määristä.

Artikkelin aluksi luodaan katsaus Helsingin asuntokannan rakenteeseen, ja tarkastellaan eri asuntokuntien osuuksia hallinta- ja rahoitusmuodoltaan erilaisissa asuntomuodoissa. Erillisessä artikkelissa (Marttinen 2021) kuvataan puolestaan asuntokannan kohdentumista asuntokuntien elinvaiheen ja perhetyypin mukaan.

Tilastoaineistoon yhdistettiin asuntojen ja asukkaiden tietoja

Helsingin asuntokannan kohdentumisesta saatiin uutta tilastotietoa, joka pohjautui Tilastokeskuksessa Helsingin kaupungin käyttöön muodostettuun aineistoon. Siihen yhdistettiin rekistereistä tietoja asunnoista ja asuntokunnista. Aineisto tarjosi aiempaa tarkempaa tietoa siitä, miten asuntokannan eri osien käyttö kohdentui eri tuloluokkiin ja elinvaiheryhmiin vuonna 2018. Aineiston perusyksikkönä oli asuntokunta.

Tilastoissa asuntokannan yksi keskeinen taustatieto on hallintaperuste eli hallintamuoto, jonka mukaan asunnot jaetaan omistus-, vuokra- ja asumisoikeusasuntoihin. Vuokrasektori jakautuu puolestaan kahteen osaan, säänneltyyn ja markkinaehtoiseen. Ensimmäisen niistä muodostavat valtion tuella rakennetut ARA-vuokra-asunnot [1]. Toisen osan muodostavat markkinaehtoiset, sääntelemättömät vuokra-asunnot, joista käytetään myös nimitystä vapaarahoitteiset vuokra-asunnot.

Uudessa aineistossa Helsingin asuntokantaa on jaoteltu hallintaperusteen ja rahoitusmuodon mukaan. Uutena piirteenä aineistossa oli, että hintasäännellyt (Hitas) omistusasunnot saatiin omaksi luokakseen erilleen muista, sääntelemättömistä omistusasunnoista. Artikkelissa käytetään näistä termejä ”sääntelemätön omistus” ja ”Hitas-omistus”.

Myös erityyppisiä ja eri tahojen omistamia ARA-vuokra-asuntoja päästiin aineistosta tarkastelemaan aiempaa paremmin. Helsingissä ARA-vuokra-asuntojen selvästi suurin omistaja on Helsingin kaupungin asunnot Oy (Heka). Kaupungin omistamat erityyppiset asunnot, kuten Hekan ARA-vuokra-asunnot ja vapaarahoitteiset KOy Auroranlinnan asunnot, olivat aineistossa omina luokkinaan. Myös opiskelija- ja nuorisoasunnot muodostivat oman luokkansa, joka koostui lähinnä opiskelija-asunnoista. Nuorisoasuntoja on varsin pieni määrä verrattuna opiskelija-asuntoihin.

Aineisto tarjosi merkittävää uutta tietoa vapaarahoitteisen eli markkinaehtoisen vuokrasektorin eri osista. Siinä on kaksi varsin erilaista osaa, joita ei aiemmin asumistilastoissa ole voitu erotella. Yhden osan muodostavat vapaarahoitteisten vuokratalojen asunnot ja toisen osan omistustaloissa – lähinnä asunto-osakeyhtiöissä – vuokralla olevat asunnot. Jälkimmäiset ovat etupäässä yksityishenkilöiden omistamia sijoitusasuntoja.

Puolet helsinkiläisistä asuntokunnista asuu vuokralla ja heistä lähes puolet on vuokralla omistustaloissa 

Muodostettu aineisto käsitti 328 453 asuntokuntaa. Asuntokuntatilastoissa määrä (31.12.2018) oli 335 061, joten aineistossa on siihen verrattuna noin 6 600 asuntokunnan eli kahden prosentin alipeitto. Kuviosta 1 ilmenevät asuntokuntien lukumäärät ja kuviosta 2 prosenttiosuudet hallinta- ja rahoitusmuodon mukaan.

Lähes puolet (47 %) helsinkiläisistä asuntokunnista asui itse omistamassaan asunnossa (154 000 asuntokuntaa). Heistä Hitas-taloissa asui noin 12 500 asuntokuntaa eli noin kahdeksan prosenttia omistusasujista. 

Omistustalojen asunnoista osa on vuokralla. Tämänkaltaisia vuokra-asuntokuntia oli yhteensä 73 000, joista neljä prosenttia (noin 3 000) Hitas-taloissa. Vuokralaisten osuus omistustaloissa oli noin kolmannes (Hitas-taloissa 20 % ja muissa taloissa 33 %). 

Vapaarahoitteisiin eli markkinaehtoisiin vuokra-asuntoihin luetaan sekä omistustalojen yksittäiset vuokra-asunnot että vapaarahoitteisten vuokratalojen asunnot. Yhteensä niissä asui kaikkiaan 29 prosenttia asuntokunnista (noin 94 000), joista suuri enemmistö eli kolme neljäsosaa (73 000) omistustaloissa ja neljännes (21 000) vapaarahoitteisissa vuokrataloissa.

Kaupungin omistamissa asunnoissa asui 15 prosenttia asuntokunnista (noin 50 000 asuntokuntaa). Kaupungin omistamassa ARA-vuokra-asuntokannassa (Hekassa) asuntokuntia oli tavallisissa vuokra-asunnoissa noin 45 000 ja erityisryhmien asunnoissa noin 1 100. Jälkimmäiset ovat enimmäkseen vanhusväestön (mm. muistisairaiden) käytössä. Kaupungin omistamissa vapaarahoitteisissa vuokrataloissa asui vajaat 4 000 asuntokuntaa.

Muiden omistajien ARA-vuokra-asunnoissa asui kuusi prosenttia asuntokunnista (20 000 asuntokuntaa). Opiskelija- ja nuorisoasunnoissa oli noin 9 100, muissa pitkän korkotuen ARA-vuokra-asunnoissa 8 700 sekä lyhyen korkotuen ja valtion takauslainan asunnoissa (”muut valtion tukemat”) 2 400 asuntokuntaa. Asumisoikeusasuntokuntia oli kolme prosenttia (noin 10 000), joista vajaat puolet asui kaupungin omistamissa asunnoissa.

Vuokralla asui 50 prosenttia Helsingin asuntokunnista. Omistustaloissa asuvia vuokralaisia oli huomattavasti enemmän (22 % kaikista asuntokunnista) kuin vapaarahoitteisissa vuokrataloissa asuvia (7 %). Helsingin kaupungin ARA-vuokrataloissa (Heka) asui 14 prosenttia ja kaupungin omistamissa vapaarahoitteisissa asunnoissa (Auroranlinna) yksi prosentti asuntokunnista. Opiskelija- ja nuorisoasuntojen osuus oli kolme prosenttia. Muiden omistajien kuin kaupungin ARA-vuokra-asuntojen asuntokunnat muodostivat kolme prosentin osuuden (sisältää myös lyhyen korkotuen asunnot). Samoin asumisoikeusasuntokuntia oli kolme prosenttia.

Vuokralla asuvista helsinkiläisistä asuntokunnista siis 44 prosenttia asui omistustaloiksi luokiteltavissa rakennuksissa, 13 prosenttia vapaarahoitteisissa vuokrataloissa, 30 prosenttia kaupungin vuokrataloissa ja 12 prosenttia muiden omistajien ARA-vuokrataloissa.

Asunnon hallintamuodolla ja asukkaan keskitulolla vahva yhteys

Kuviossa 3 on esitetty asuntokuntien tulojen keskiarvot ja mediaanit eri hallintaperusteryhmissä. Kyseessä on käytettävissä oleva tulo, joten se sisältää myös verottomat etuudet. Tulot on suhteutettu asuntokunnan kokoon ja rakenteeseen laskemalla ne kulutusyksikköä kohti. 

Keskituloilla mitattuna asukkaat olivat pienituloisimpia opiskelija-asunnoissa ja Helsingin kaupungin asunnot Oy:n (Hekan) erityisryhmien asunnoissa (tulokeskiarvo noin 17 000 €) ja seuraavaksi pienituloisimpia tavallisissa Hekan vuokra-asunnoissa (21 500 €). Muissa ARA-vuokra-asunnoissa keskitulo oli 23 200 eli hiukan suurempi kuin Hekassa. 

Suurituloisimpia olivat sääntelemättömissä omistusasunnoissa asuvat (42 000 €). Hitas-omistajilla keskitulo jäi jonkin verran alemmas, noin 36 000 euroon.

Asumisoikeusasunnot, vapaarahoitteiset vuokra-asunnot sekä ”muut valtion tukemat vuokra-asunnot” asettuivat keskituloiltaan omistus- ja ARA-vuokra-asuntojen välimaastoon, noin 25 000–28 000 euroon.

Tulomediaanit jäävät yleensä tulokeskiarvoja pienemmiksi. Sääntelemättömissä omistusasunnoissa asuvilla keskitulon ja mediaanin ero oli jopa 8 600 euroa. Keskituloa heillä nostaa pieni määrä erittäin hyvätuloisia asukkaita. Hitas-omistajilla lukujen ero jäi pienemmäksi, joten Hitaksissa näitä erittäin hyvätuloisia ei samassa määrin asunut. Hekassa ja ARA-vuokra-asunnoissa yleensäkin sekä asumisoikeusasunnoissa mediaanin ja keskitulon ero oli aivan pieni, mikä kertoo siitä, että niissä ei juuri asunut keskituloa nostavia erittäin hyvätuloisia asukkaita.

ARA-vuokra-asuntojen asukkaat painottuvat pienituloisiin, omistusasuntojen asukkaat hyvätuloisiin

Tulokymmenys- eli tulodesiilitarkastelu tarjoaa keskituloa tarkempaa tietoa tulojakaumista. Omistaja-asuntokunnat painottuivat odotetusti keskimääräistä parempituloisiin (Kuvio 4). Omistaja-asuntokunnista kuului noin kolmannes kahteen ylimpään tulodesiiliin. Ylintä tuloluokkaa (10. desiili) oli sääntelemättömissä omistusasunnoissa asuvista 19 prosenttia ja Hitas-omistajista 13 prosenttia. Hitaksissa olivat vahvimmin edustettuina toiseksi ja kolmanneksi ylin tuloluokka (8. ja 9. desiili), muissa omistajissa puolestaan ylin ja toiseksi ylin tuloluokka (9. ja 10. desiili).

Helsingin kaupungin ARA-vuokra-asukkaat (Hekan asukkaat) painottuivat selvästi pienituloisiin (mukana eivät ole Hekan erityisryhmien asunnot). Vahvimmin olivat edustettuina toiseksi ja kolmanneksi alin tuloluokka (2. ja 3. desiili). Kolmeen alimpaan tuloluokkaan kuului yli puolet. Ylimmän tuloluokan (10. desiilin) asuntokuntia oli niin vähän, että osuus pyöristyy nollaan prosenttiin. Toiseksi ylimmän tuloluokan osuuskin jää kahteen prosenttiin. Kaupungin omistamissa vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa (Auroranlinna) muut tuloluokat olivat melko tasaisesti edustettuina paitsi kaksi ylintä, joihin kuului vain vähän asuntokuntia.

Myös muiden omistajien ARA-vuokra-asunnot painottuivat selvästi pienituloisiin mutta hieman Hekaa lievemmin: kolmeen alimpaan tuloluokkaan (1., 2. ja 3. desiili) kuului niissä 44 prosenttia. Opiskelija- ja nuorisoasunnot painottuivat voimakkaasti pienituloisiin: Pienituloisimman luokan (1. desiili) osuus oli lähes 40 prosenttia.

Omistustalojen vuokralaisissa alin tuloluokka (1. desiili) oli selvästi yliedustettuna (16 %), mutta hyvätuloisiakin oli enemmän kuin ARA-vuokra-asuntokannassa eli hajonta on omistustalojen vuokra-asunnoissa suurempaa. Niissä asuu suhteellisen paljon pienituloisia opiskelijoita ja muita nuoria, mikä selittää pienituloisten korkeaa osuutta. Alle 30-vuotiaita yksinasuvia oli omistustalojen vuokralaisista joka neljäs, kun kaikista asuntokunnista heitä oli vain joka kymmenes. Vapaarahoitteisissa vuokrataloissa puolestaan tulojakauma oli varsin tasainen eli niissä asuu kaikkia tuloryhmiä. Ainoastaan ylin tuloluokka oli tästä poikkeuksena, siihen kuului vain viisi prosenttia asuntokunnista. Myös eri perhetyyppeihin ja ikäryhmiin kuuluvia asui vapaarahoitteisissa vuokrataloissa suunnilleen samassa suhteessa kuin koko asuntokannassakin.

Asumisoikeusasunnoissa painottuivat keskituloiset, kun taas sekä pieni- että suurituloiset olivat aliedustettuja.

Suurituloiset asuvat etupäässä omistusasunnoissa, pienituloiset vuokralla

Helsingin asuntomarkkinoiden jakautumista voi tarkastella myös toisin päin eli tarkastelemalla eri tuloluokkiin (desiileihin) kuuluvien jakaumia hallinto- ja rahoitusmuodoittain. Suurituloisimmat kaksi luokkaa (9. ja 10. desiili) asuivat etupäässä omistusasunnoissa ja toiseksi yleisimmin markkinaehtoisissa vuokra-asunnossa (Kuvio 5). Helsingin kaupungin ARA-vuokra-asunnoissa heistä ei asu juuri kukaan: Hekan osuus ylimmästä tuloluokasta on 0,5 prosenttia ja toiseksi ylimmästä 2,7 prosenttia.

Vuokra-asumisen, erityisesti Hekan, osuus kasvaa asteittain siirryttäessä tuloluokissa pienituloisempaan suuntaan. Poikkeuksena on kuitenkin pienituloisin luokka, josta selvästi pienempi osuus asui Hekan asunnoissa kuin kahdesta seuraavasta. Hekan asunnoissa asui noin neljännes 2. ja 3. desiilin asuntokunnista mutta vain 17 prosenttia alimmasta tuloluokasta.

Pienituloisimmassa luokassa (1. desiili) korostuivat omistustaloissa sijaitsevat yksittäiset vuokra-asunnot, joissa asui kolmannes. Tätä selittää ilmeisesti suuri opiskelijoiden osuus. Neljännes pienituloisimmista asui omistaja-asukkaina, 17 prosenttia Hekassa ja suhteellisen iso osuus (11 %) opiskelija- tai nuorisoasunnoissa. Alimmassa tuloluokassa oli ehkä yllättävänkin paljon omistusasukkaita. Tätä piirrettä selittävät pienituloiset yksinasuvat eläkeläiset, jotka aiemmassa elämänvaiheessa ovat hankkineet omistusasunnon.

Alueellista tarkastelua

Entä kuinka eri hallintaperusteluokkiin kuuluvien asukkaiden tulotaso vaihtelee alueittain Helsingin sisällä? Tätä voitiin aineistosta tarkastella vain hyvin karkealla tasolla. Aineistoon oli suurpiirit ryhmitelty kolmeksi alueeksi: A) eteläinen + keskinen, B) läntinen + pohjoinen + kaakkoinen sekä C) koillinen + itäinen + Östersundom. Östersundomissa asuu muihin suurpiireihin verrattuna hyvin vähän asukkaita, joten sen vaikutus alueen C lukuihin jää vähäiseksi. Kaikki hallintaperusteluokat eivät sijoitu tasaisesti kaupungin sisällä. ARA-vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja on eniten Helsingin koillisessa ja itäisessä suurpiirissä, kun taas omistustalojen vuokralla olevat asunnot keskittyvät selvästi kantakaupunkiin eli eteläiseen ja keskiseen suurpiiriin.

Omistusasuntokunnissa tulotaso vaihteli selvästi kolmen tarkastelualueen välillä: kahden hyvätuloisimman desiilin yhteenlaskettu osuus oli alueella A yli 42 prosenttia, alueella B 35 prosenttia ja alueella C 24 prosenttia. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon asuntojen hintojen isot alueelliset erot. Alue-erot olivat saman tyyppisiä sekä Hitaksissa että muissa.

Kuvioon 6 on laskettu neljään pienituloisimpaan desiiliin kuuluvien asuntokuntien yhteenlaskettu osuus hallintaperusteluokittain näillä kolmella alueella. Kaikkien asuntokuntien tasolla tämä osuus oli alueella A 35 prosenttia, alueella B 39 prosenttia ja alueella C 46 prosenttia.

Vapaarahoitteisten vuokratalojen luokassa oli huomattavia eroja alueiden välillä: neljän alimman desiilin osuus oli alueella A 34 prosenttia, alueella B 47 prosenttia ja alueella C 59 prosenttia. Omistustaloissa asuvien vuokralaisten kohdalla vastaavat luvut olivat 46, 53 ja 61 prosenttia eli vaihtelu oli saman suuntaista mutta lievempää. Myös kaupungin omistamissa ARA-vuokra-asunnoissa (Heka) on nähtävissä saman tyyppinen alueittainen vaihtelu, mutta selvästi lievempi kuin vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa (59 % – 65 % – 68 %). Markkinaehtoisissa vuokra-asunnoissa suureen tulojen alueelliseen vaihteluun vaikuttaa tietenkin vuokratason vaihtelu: kantakaupungin neliövuokrat ovat korkeampia kuin koillis- ja itä-Helsingin.

Asumistuet ja toimeentulotuet

Aineistossa oli tietoja myös keskimääräisistä asumistuki- ja toimeentulotukisummista vuodelta 2018. Asumistukitieto summaa yhteen kaikki erilaiset asumisen tuet kuten yleisen ja eläkkeensaajien asumistuen. Samoin kuin tulot, myös tukisummat on laskettu kulutusyksikköä kohti. Keskimääräinen tuki on laskettu siten, että mukana ovat myös tukea saamattomat (joilla tuki on siis 0 €). Aineistossa ei ollut tietoa siitä, kuinka moni sai näitä tukia eri hallintaperusteluokissa.

Omistaja-asuntokunnissa näitä tukia saadaan keskimäärin varsin vähän: asumisen tukia toistasataa euroa ja toimeentulotukia muutama kymmenen euroa kulutusyksikköä kohti (Kuvio 7). Asumistukia saadaan eniten opiskelija-asunnoissa (keskiarvo kulutusyksikköä kohti noin 2 200 € vuodessa) ja seuraavaksi eniten ARA-vuokra-asunnoissa. Hekan asuntokunnilla keskiarvo asettui 1 742 euroon ja muissa ARA-vuokra-asunnoissa 1 861 euroon. Toimeentulotukia saadaan Hekassa keskimäärin noin 700 euroa ja muissa ARA-vuokra-asunnoissa vajaat 900 euroa kulutusyksikköä kohti. Omistustalojen vuokra-asunnoissa ja vapaarahoitteisissa vuokrataloissa saatu tuki jäi ARA-kantaa jonkin verran pienemmiksi. Asumisoikeusasunnot sijoittuivat vuokra- ja omistusasuntojen välimaastoon. Tukien määrät eri ryhmissä muodostivat ”peilikuvan” keskituloista: mitä pienempi keskitulo, sitä enemmän saadaan näitä tukia, mikä onkin luonnollista. 

Lopuksi

Artikkelissa käsiteltiin Helsingin asuntokannan eri osissa asuvien tulotasoa Tilastokeskuksessa muodostetun uuden aineiston pohjalta. 

Tulosten mukaan hyvätuloiset asuivat etupäässä omistusasunnoissa, jossain määrin myös vapaarahoitteisella vuokrasektorilla. Asumisoikeusasunnoissa asui eniten keskimmäisiin tuloluokkiin kuuluvia.

Vapaarahoitteinen eli markkinaehtoinen vuokra-asuntokanta jakautuu kahteen varsin erilaiseen osaan, joista aineisto tarjosi merkittävää uutta tietoa. Ensinnäkin noin kolme neljäsosaa siitä oli yksittäisiä, omistustaloissa sijaitsevia sijoitusasuntoja, jotka alueellisesti painottuivat kantakaupunkiin. Niiden asukaskunta profiloitui selvästi yksinasuviin, etenkin nuoriin, ja pienituloisimmat olivat niissä vahvasti edustettuna. Toiseksi noin neljännes vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista oli varsinaisissa vuokrataloissa sijaitsevia asuntoja, jotka sijoittuivat tasaisemmin kaupungin eri suuralueille. Niiden asuntokunnat sijoittuivat selvästi tasaisemmin eri tulo- ja elinvaiheluokkiin kuin omistustalojen vuokralaiset.

Tulotaso on herättänyt aika ajoin keskustelua etenkin ARA-vuokra-asukkaiden osalta. Vaikka tulotaso vaikuttaa asukasvalinnassa, näistä asunnoista ei kuitenkaan joudu muuttamaan pois, jos tulot paranevat. Keskustelua on käyty siitä, jäävätkö nämä asunnot merkittävässä määrin ”vääriin käsiin” eli liian hyvätuloisille ihmisille. Aihetta koskevat aiemmat selvitykset ovat osoittaneet, että näin ei kuitenkaan ole tapahtunut (Vuori & Rauniomaa 2018, Hirvonen 2008). On havaittu, että tulojen noustessa asukkailla on suuri alttius siirtyä omistusasuntoihin (Hirvonen ym. 2014). Tämän artikkelin tulokset ovat samassa linjassa aiempien kanssa: Helsingin kaupungin ARA-vuokra-asunnoissa ja muissakin ARA-vuokra-asunnoissa asui enimmäkseen pienituloisia ja jonkin verran keskituloisia mutta hyvin vähän suurituloisia. ARA-vuokra-asuntokanta kohdentuu siis yleisesti ottaen niille, joille se on tarkoitettukin. 

Tulokset eivät tarjonneet suuria yllätyksiä. Helsingin asuntokanta on kohdentunut suurin piirtein odotetulla tavalla. Aineiston pohjalta on julkaistu myös toinen artikkeli (Marttinen 2021), joka keskittyy eri elinvaiheluokkiin kuuluvien asuntokuntien sijoittumiseen asuntokannan eri osiin.

Jukka Hirvonen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. 

[1] ARA-vuokra-asunnot rakennetaan valtion tuella ja niihin liittyy määräaikaisia käyttö- ja luovutusrajoituksia sekä asukasvalintaa koskevia säädöksiä (ks. ARAn asukasvalintaopas 2019). Niiden mukaan asunnot on osoitettava niitä eniten tarvitseville ja valinnassa tulee huomioida tulot, varallisuus ja asunnontarve. Asukasvalinnoilla tulee samalla pyrkiä vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoisiin asuinalueisiin. ARA-vuokra-asuntojen vuokrat ovat säänneltyjä ja määräytyvät omakustannusperiaatteella. Helsingissä nämä vuokrat ovat markkinavuokria edullisempia. Helsingin asuntomarkkinoiden yksi erityispiirre on viime vuosikymmeninä ollut Hitas-järjestelmä eli asuntojen hinta- ja laatutason sääntelyjärjestelmä, jonka tarkoitus on ollut tarjota kohtuuhintaisia omistusasuntoja Helsingissä. Näiden asuntojen myyntihinnalla on yläraja ja tämä hintasääntely on voimassa vähintään 30 vuotta talon valmistumisesta. Kaupunki valvoo kauppoja ja kauppahintoja. Hitas-yhtiöt rakennetaan kaupungin vuokratonteille. Viime vuosina on rakennettu pienehkö määrä myös Puolihitas-asuntoja, joissa säännellään vain uuden asunnon hintaa mutta ei jälleenmyyntihintaa. Uusien Hitas-asuntojen ostajat valitaan arvonnalla. Hintasäännöstelyn piirissä on nykyään noin 15 000 asuntoa. (Helsingin kaupunki 2021a ja 2021b).

Kirjallisuus:

ARA (2019). Asukasvalintaopas arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin.

Helsingin kaupunki (2021a). Hitas-asunnot. Verkkosivu. https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/asuminen/hitas/

Helsingin kaupunki (2021b). Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma 2020. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2021:1. https://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/Kotikaupunkina-Helsinki/2020...

Hirvonen, Jukka (2008). Asunnot sosiaalisesti tarkoituksenmukaisessa käytössä. Selvitys ARA-vuokra-asukkaista. Suomen ympäristö 49/2008. Ympäristöministeriö.

Hirvonen, Jukka, Ari Kurlin, Etta Partanen & Paavo Tikkanen (2014). Näkökulmia ara-vuokra-asumiseen. Selvitys ara-vuokra-asuntojen asukasrakenteesta ja asukasvalinnasta ara-aso-asuntoihin. Ympäristöministeriön raportteja 15/2014.

Marttinen, Reetta (2021). Nuoret aikuiset muodostavat keskeisen osan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen asukkaista. Kvartti-verkkolehti, 3.9.2021. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/nuoret-aikuiset-muodostavat-keskeis...

Vuori, Pekka & Eija Rauniomaa (2018). Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa asuvien tulotaso. Kvartti-verkkolehti, 14.3.2018.

Kommentoi