Helsinki
  • Kuva: MyHelsinki / Kuvatoimisto Kuvio Oy.

Artikkeli&nbsp|&nbsp 14.06.2019Vesa Keskinen, Eija Pyyhtiä

Turvallisuustutkimus: Oman asuinalueen turvallisuus parantunut, alue-erot kaventuneet

Helsinkiläisten kokema turvallisuus omalla asuinalueella on ollut koko 2000-luvun ajan huomattavan korkealla tasolla. Viimeisimmässä, vuonna 2018 toteutetussa Helsingin turvallisuuskyselyssä koettu turvallisuus asuinalueella oli korkeampi kuin edellisillä tutkimuskerroilla. Asuinalueiden väliset erot turvattomuuskokemuksissa olivat kaventuneet.

Koettu turvallisuus on vakiintunut itsenäiseksi tutkimuskohteeksi viime vuosien aikana. Helsingissä koetun turvallisuuden kehitystä on seurattu vuodesta 2003 lähtien kolmen vuoden välein toteutetuilla turvallisuustutkimuksilla. Turvallisuusindikaattoreista käytetyimpiä ovat mittarit liikkumisen turvallisuudesta omalla asuinalueella myöhään viikonloppuiltaisin sekä vastaava kysymys liikkumisesta kaupungin keskustassa. Ensiksi mainittua käytetään yhtenä Helsingin kaupungin strategiamittarina.

Vuoden 2018 tutkimuksessa turvallisuuden tunnetta kysyttiin kymmenen tilanteen ja paikan osalta. Eniten vastaajia pelotti liikkua yksin kaupungin keskustassa viikonloppuiltaisin (Taulukko 1). Lähes joka neljäs eli 23 prosenttia vastaajista koki näin. Noin joka kymmenes koki turvattomuutta viikonloppuiltaisin omalla asuinalueellaan, sen lähipysäkeillä tai asemilla ja lähiostarilla. Keskusta koetaan siis lähes kaksi kertaa turvattomammaksi kuin oma asuinalue. Asemien ja pysäkeiden, ostoskeskusten ja yleisötapahtumien turvallisuudesta kysyttiin ensimmäistä kertaa vuoden 2018 turvallisuustutkimuksessa. 

 

Kuten taulukossa 1 todettiin, keskustassa liikkumista viikonloppuiltaisin pelätään selvästi enemmän kuin omalla asuinalueella liikkumista. Katsotaan vielä, miten eri vastaajaryhmät kokevat oman asuinalueen ja keskustan turvallisuuden viikonloppuiltoina. Havaitaan, että erot vieraskielisten ja suomen- ja ruotsinkielisten kokemassa turvallisuudessa ovat tässä kysymyksessä hyvin pieniä (Taulukko 2). Hieman merkittävämpi ero on siinä, kuinka suuri osa vastaajista ei liiku keskustassa lainkaan, eli kysymys ei koske heitä. Vieraskielisistä 12 prosenttia ei liiku keskustassa lainkaan viikonloppuiltaisin. Suomen- ja ruotsinkielisten kohdalla vastaava osuus on 6 prosenttia. Tarkempi kaupungin keskustaa koskeva tarkastelu löytyy täältä.

 

Turvattomuuskokemukset vähentyneet kautta linjan

Asuinalue koostuu kodin välittömästä ympäristöstä, jossa liikutaan päivittäin. Oman asuinalueen turvallisuus onkin yksi tärkeimmistä koetun turvallisuuden osa-alueista, ja sen turvallisuus on keskeinen asia arjen viihtyvyyden kannalta. Pitkä aikasarja kertoo, että helsinkiläisten kokema turvallisuus omalla asuinalueella on pysynyt koko ajan huomattavan korkealla tasolla.

Naisten kokema turvallisuus on lisääntynyt vuodesta 2012 (Kuvio 1). Vuoden 2012 kyselyssä miehet kokivat asuinalueensa poikkeuksellisen turvalliseksi, vuonna 2015 tässä tapahtui ”notkahdus”, mutta nyt miesten kokema turvallisuus on ennätystasossa.  Miehet pitävät asuinaluettaan täysin turvallisena (= vastausvaihtoehto ”turvallinen”) kaksi kertaa useammin kuin naiset.

Oman asuinalueensa turvattomaksi kokeneiden osuus on Helsingissä ollut laskusuunnassa. Eri vuosien turvallisuustutkimuksissa kohderyhmä on ollut hieman erilainen, mutta kehitys on joka tapauksessa parempaan suuntaan. Vuoteen 2012 asti kysely kohdistui suomen- ja ruotsinkielisiin, mutta tämän jälkeen kohderyhmään ovat kuuluneet myös muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat helsinkiläiset.

Vuonna 2018 kaikista 15–79-vuotiaista helsinkiläisistä joka seitsemäs (13 prosenttia) koki oman asuinalueensa turvattomaksi viikonloppuiltaisin. Tulos on sama myös 15–74-vuotiaiden ikäryhmässä  (Taulukko 3). Vieraskieliset kokevat oman asuinalueensa turvattomammaksi kuin suomen- ja ruotsinkieliset, mutta ero on kaventunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

Alueiden väliset erot kaventuneet hieman

Koetun turvattomuuden alueellista vaihtelua tarkastellaan Helsingin turvallisuustutkimuksessa 34 peruspiiriä  vertaillen. Alueellisten erojen tarkastelu on nähty tarpeelliseksi, sillä turvallisuuden tunne vaikuttaa hyvinvointiin, päivittäisiin liikkumisvalintoihin ja jopa muuttopäätöksiin ja siten laajemmin kaupunkikehitykseen.

Alueiden väliset erot turvattomuutta kokevien osuudessa ovat vuosien 2015 ja 2018 välisenä aikana supistuneet. Vuonna 2015 alueiden välinen hajonta turvattomuutta kokeneiden osuudessa oli 31 prosenttiyksikköä, vuonna 2018 enää 22 prosenttiyksikköä. Kuvio 2 perustuu kaikkien 15–74-vuotiaiden (suomen- ja ruotsinkielisten sekä vieraskielisten) vastauksiin. Vastaajia on 80–141 per peruspiiri vastausprosentin vaihdellessa 60 prosentin (Tuomarinkylä) ja 45 prosentin (Vallila) välillä. 

Koetun turvattomuudet alue-erot ovat yllättävän pysyviä. Kymmenen turvallisimmaksi koetun peruspiirin joukossa ovat vuosina 2015 ja 2018 samat yhdeksän peruspiiriä (ks. kuvio 2). Samoin turvattomimmiksi koettujen kymmenen alueen joukossa on molempina tutkimuskertoina ollut samoja peruspiirejä kuten Kaarela, Vuosaari, Mellunkylä, Malmi ja Jakomäki. Pitempi tarkastelu vuosilta 2012, 2015 ja 2018 suomen- ja ruotsinkielisten osalta tuottaa vastaavan tuloksen. Kymmenen kärjessä on kahdeksan samaa peruspiiriä (Tuomarinkylä, Itä-Pakila, Ullanlinna, Lauttasaari, Vanhakaupunki, Länsi-Pakila, Östersundom, Reijola ja Munkkiniemi). Vastaavasti ”pohjimmaisina” ovat olleet neljä samaa peruspiiriä; Malmi, Vuosaari, Mellunkylä ja Kaarela.

Vuodesta 2015 vuoteen 2018 turvattomuutta kokevien osuudet ovat pysyneet lähes ennallaan 19 peruspiirissä, eli näillä alueilla muutokset ovat olleet suuntaan taikka toiseen pienemmät kuin viisi prosenttiyksikköä. Oheisen kuvion graafinen esitystapa liioittelee helposti alueiden ja tutkimusajankohtien välisiä eroja turvattomuuskokemuksissa. Seuraavassa keskitytään vain +-5 prosenttiyksikön eroihin.

Kahdessatoista peruspiirissä kehitys on ollut selkeästi myönteistä. Eniten turvattomuuskokemukset ovat vähentyneet niillä alueilla, joissa tilanne oli vuonna 2015 poikkeuksellisen huono. Turvattomuutta kokevien määrä vähentyi eniten tänä ajanjaksona Malmilla, Pasilassa ja Mellunkylässä, kussakin noin 11 prosenttiyksikköä. Myös Kampinmalmin lähes kymmenen prosenttiyksikön vähennys on huomattava. Alueen turvattomuuskokemukset ovat vaihdelleet eri tutkimusvuosien välillä paljon. Maantieteellisesti laajojen peruspiirien kohdalla tuloksiin saattaa vaikuttaa se, miten vastaajat ovat valikoituneet peruspiirin sisällä. Esimerkiksi Kampinmalmi koostuu useasta, keskenään erilaisesta osa-alueesta (Kamppi, Etu-Töölö, Ruoholahti, Lapinlahti, Jätkäsaari).

Vain kolmella alueella turvattomuutta kokevien osuudet ovat lisääntyneet vertailuvuosien 2015 ja 2018 välillä ja niistäkin vain yhdessä reilusti. Nämä ovat Myllypuro (lisäystä 9 prosenttiyksikköä), Vuosaari (5 %) ja Oulunkylä (5 %). Jos kriteerinä pidetään suurempaa kuin +– 5 prosenttiyksikön muutosta, jäljelle jää vain Myllypuron ”negatiivinen” kehitys tai pikemminkin peruspiirin paluu vuoden 2009 tilanteeseen.

Myllypuron aluetta on uudistettu viime vuosina voimakkaasti ja alueen väestömäärä on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 3 000 asukkaalla (Helsingin seudun aluesarjat 2019). Myllypuron osalta on tehty sähköiseen karttakyselyyn perustuva tarkastelu siitä, miten kaupunkiuudistus on vaikuttanut turvattomuuskokemusten paikantumiseen (Väliniemi-Laurson & Rönnberg 2019). Uudistustoimien jälkeen aiemmin huonomaineinen ostoskeskuksen alue koettiin pääosin miellyttävänä kohtaamispaikkana. Fyysiseen ja toiminnalliseen ympäristöön nähden niin sanottuun sosiaaliseen ympäristöön kohdistuneet muutokset saattoivat jäädä uudistuksessa vähäisemmiksi. Tutkijoiden mukaan vaikuttaakin siltä, että ”ostoskeskuksen uudistuksella puututtiin ainoastaan fyysis-toiminnallisen ympäristön ongelmiin, siirtäen sosiaalista epäjärjestystä muihin paikkoihin, jopa vain Myllypuron alueella” (emt.).

Syyt turvattomuuden tunteen heikentymiseen taustalla ovat monisyisiä ja analyysin tueksi tarvitaan usein pidempiaikaista seurantaa. Esimerkiksi yksittäiset, paljon huomiota saaneet tapahtumat ennen kyselyn toteutusajankohtaa saattavat heijastua voimakkaastikin asukkaiden tuntemuksiin ja arvioihin.  Vuoden 2015 turvallisuustutkimukessa on pohdittu laajemmin syitä turvattomuuskokemusten alueelliselle vaihtelulle (Keskinen & Laihinen 2017, 43).

Kirjoittajista Vesa Keskinen toimii tutkijana ja Eija Pyyhtiä asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa. Helsingin turvallisuustutkimukseen liittyviä artikkeleita julkaistaan tämän vuoden aikana Kvartti-verkkolehdessä. Sarjan ensimmäinen artikkeli sisältää tietoa tutkimusaineistosta ja tutkimuksen toteuttamisesta. 

Lähteet:

Helsingin seudun aluesarjat (2019). Tilastokanta, 24.5.2019. http://www.aluesarjat.fi/

Keskinen, Vesa & Laihinen, Eija (2017). Kaikesta huolimatta turvallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2015. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.  https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_04_05_Tutkimuksia_2...

Väliniemi-Laurson, Jenni & Rönnberg, Oskar (2019). Kaupunkiuudistuksen vaikutukset turvallisuuskokemusten paikantumiseen – tapaus Myllypuro. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/kaupunkiuudistuksen-vaikutukset-tur...

Kommentit

Eihän niitä ongelmiakaan voi olla kun koko paikkuntaa ei merkitä tilastoihin ! Missä on ITIS ??? Metrolla liikkuessa jännitys alkaa nousemaan Hakaniemestä ja tiivistyy Itä-Keskusta kohden - tuntuu oikein munaskuissa ja osin valvonnassakin

Itäkeskus kuuluu tässä aluejaossa Vartiokylän peruspiiriin.

Missä Ruoholahti ja Jätkäsaari?

Ruoholahti ja Jätkäsaari sisältyvät Kampinmalmin peruspiiriin, jossa ovat myös mm. Kampin ja Etu-Töölön alueet. Tieto esitetään tässä tutkimuksessa peruspiiritasolla, mutta kuten artikkelissakin sanotaan, peruspiirit ovat melko laajoja ja niiden sisään jää keskenään erilaisia alueita.

Kommentoi